Niveljalkainen, he yrittivät.
Kuka keksi sen ryömineen selällään
kuka olemattomat ulokkeet
kuka sukupuolet joita ei ollut
kuka murskasi eläviä niveljalkaisia
lasin väliin vain hämmästyäkseen
miten kivi oli säästänyt mitään.
Kun totuus kuultiin he nauroivat
niin kuin on tapana kaikelle
joka hylkii odotusta ja tapaa.
Yhtä merta
vähäisten ja kadonneiden runot
Tekstimuusa 2014
76 sivua
Kovakantinen, lankasidottu
Osta teos
Taustaa
Yhtä merta vie alkumereen ja siihen, mitä vedestä nousi. Se on kokoelma olennoista, jotka aistivat toisin.
Niin sanottu kambrikauden räjähdys on evoluution kiinnostavimpia ilmiöitä. Oli selvää, että ennemmin tai myöhemmin aiheesta on kirjoitettava. Yhtä merta kuvaa lajinkehitystä Panthalassa-alkumeren pohjissa ja kertoo, mitä tapahtui, kun satojen miljoonien vuosien kuluttua ihmiset löysivät olentojen jäänteet kallioperästä.
Samalla kokoelma kuvaa yksilönkehitystä ja kysyy, mikä on erilaisuuden hinta, millä keinoin lajinsisäisessä kilpailussa voi selviytyä ja ovatko ulkoisesti samannäköiset eliöt koskaan olleet sisäisesti samanlaisia. Lyyrisen minän hakiessa paikkaansa kieli leviää kirjoittavan kädellisen hallitusta säkeestä kohti proosarunoa, jonka rytmin sanelevat ihmisen alkukantaisimmat vaistot.
Teos kumartaa syvään Eeva-Liisa Mannerille, joka 25 vuotta sitten herätti kiinnostukseni tuohon outoon ja kaukaiseen aikakauteen.
Näytteitä teoksesta löydät Tekstimuusan sivuilta.
Sivun kuvalähde
Johanna Viitanen 
