Sinäkin mustarastas saatana
lirkutat kuin joku haluaisi kuulla.
Mädätköön koko lehto,
lähde pulputkoon myrkkyä,
irrotkoot siipisulkasi,
ryömikööt toukat sisään kloaakkisi aukosta ja
livetköön kirves koivupöllistä jalkaani.
irrotkoon koko paska, veri ruiskutkoon
peltikatolle asti, maalata se piti kuitenkin
Eläimen likiarvo
runoja
Tekstimuusa 2015
96 sivua
Pehmytkantinen, liimanidottu
Ensipainos 2015 (loppuunmyyty)
Lisäpainoksia 2015–
Osta teos
Taustaa
Eläimen likiarvo tutkii ihmisen suhdetta muihin eläimiin sekä eläimeen sisällään. Se kuvaa sanattomia sopimuksia siitä, keitä on sallittua tappaa ja millaisilla tavoilla. Samalla teos kysyy, mitä hengenriistosta on seurannut ihmiskunnan historiassa ja mitä siitä seuraa nyt. Miten määritellään lajitoveri, ja mikä on lajitoverin kuoleman hinta henkiin jääneille?
Liki 20 vuoden työn vaatinut kokoelma on isoista aiheistaan huolimatta maanläheinen, humoristinenkin. Sen sivuilla käväisevät niin ihmisihon lähes näkymätön velluskarva kuin eläinten pitkät suojakarvat, jotka eivät liehu runollisesti tuulessa vaan ryvettyvät eritteistä ja liasta. Ihminenkin ryvettyy kulttuurinsa lyhyen mutta raadollisen historian valossa moneen kertaan. Hengestään pääsevät liikaa vapauksia ottaneet kalastajat, väärään aikaan tai luokkaan syntyneet – nekin, jotka eivät koskaan tehneet pahaa.
Veri ja lika, sattuman rumuus ja kurjuus yhdistävät kaikkea olevaista. Ihminen ei yhtenä eläimistä pääse näistä eroon sen enempää kuin lajinsa historiasta nelijalkaisina pikku nisäkkäinä, yksisoluisina olentoina ja alkuaineina. Eläimen likiarvo kertoo kaikista näistä. Samalla se kertoo kaiken ruman ja kauhean keskelläkin tarinan suuresta ystävyydestä.
Näytteitä teoksesta löydät Tekstimuusan sivuilta.
Johanna Viitanen 